Sunnuntaibrunssi meksikolaisittain!

Ystävänpäivänaaton tukibrunssilla 13.2. tarjoillaan meksikolaista ruokaa.

Meksikolainen ruokakulttuuri vaihtelee alueittain. Espanjalaisten ja ranskalaisten konkistadorien tulon jälkeen myös vanhan maailman mausteet, vihannekset ja muut ruokalajit on sekoitettu alkuperäiseen maustemaailmaan. Perinteiset mausteet ovat olleet mm. chili, kaakao ja korianteri, ja ruoanlaitossa on käytetty paljon avokadoa, tomaattia, papuja, maapähkinää ja tietenkin maissia. Espanjalaiset toivat makumaailmaan esimerkiksi riisin ja valkosipulin.

Sunnuntaina tarjoamme erilaisia nykypäivän Meksikossa tyypillisiä aterioita.

Brunssin tuotot menevät Triqui-alkuperäiskansan naisille Meksikon Oaxacaan. Naiset ovat jääneet kodittomiksi väkivaltaisuuksien ja surmien takia kotiseudullaan San Juan Copalassa.

Kirjakahvilassa voit myös tutustua Uusi Tuuli ry:n ja Toinen Meksiko -kampanjan oaxacalaiseen julistetaiteeseen.

Brunssi maksaa perinteiset 6 euroa, mutta vapaaehtoiset lahjoitukset Triqui-naisille otetaan vastaan.

Tarjolla on myös erikoiskahveja tilauksesta! Valikoimissamme on myös reilun kaupan kaakaota.

Klo 14 katsotaan dokumenttielokuva zapatistinaisista.

Tuo ystäväsikin! Tulkaa tutustumaan tuliseen (mutta ei liian tuliseen) ruokakulttuuriin sekä oppimaan Meksikon alkuperäiskansoista ja niiden erilaisista kamppailuista.

Menu

tortillat erilaisten täytteiden kanssa:
– chile sin carne (chili ilman lihaa)
– mustapapu-guacamole
– tomaatti, kurkku, salaatti, jalapeñot
– punainen molekastike
– tulinen, savuinen suklaasalsa
– perinteinen meksikolainen salsa
– mustapapu- ja maissisalsa

kylmä meksikolainen riisisalaatti

tortillasipsejä

jälkiruoka:
meksikolainen suklaakakku

Erikoiskahveja sekä kaakaota tilauksesta!

*

Dokumenttielokuva klo 14:

Tierra de Mujeres – Naisten maa
ohj. Adriana Estrada, Chiapas 2003, 57 min
tekstitetty englanniksi

Alkuperäiskansojen naiset taistelevat ihmisarvoisen elämän puolesta myös Chiapasissa, Meksikossa. Kun kuluu alkuperäiskansaan Chiapasissa, se tarkoittaa yleensä köyhyyttä ja syrjintää vaatteiden, kielen, musiikin, perinteiden ja kulttuurin takia. Tilanne on alkuperäiskansojen naisille vieläkin vaikeampi, koska heillä usein ole oikeuksia edes omissa yhteisöissään.

”Meillä alkuperäiskansojen naisilla ei ole laadukasta ruokaa. Meillä ei ole kunniallisia asuntoja. Meillä ei ole terveyspalveluja tai koulutusta. Meillä ei ole työohjelmia, ja niin me yritämme pärjätä köyhyydessä. ”

Comandante Estherin kirje Meksikon kongressille 28. maaliskuuta 2001

EZLN kapina 1. tammikuuta 1994 oli käännekohta, ainakin zapatistien naisille. Chiapasissa naiset järjestäytyivät osuuskuntiin, uskonnollisiin naisten ryhmiin, teatterihankkeisiin – ottamaan vastuuta omasta elämästään. Askel askeleelta he iskevät takaisin jokapäiväiseen elämään, puolustavat kyliään sotaretkiä vastaan. Talonpojan naiset, opettajat, uskovaiset, käsityöläiset, kätilöt – kaikki taistelevat paremman tulevaisuuden puolesta, jokainen oma todellisuutensa lähtökohtana.

Tierra de Mujeres – Naisten maa on todiste tästä kehityksestä. Ilmeikkäin kuvin naiset kertovat elämästään, vaikeuksistaan, peloistaan ja toiveistaan.