4.-30.6.2017

Lunatic Lundby – Perheidyllin pimeä puoli

foliohattu

”Oh be quiet!! You’ll get a new diaper right after I’ve finished protecting my bedroom from the negative earth radiation.” / “Ole hiljaa!! Saat sitten puhtaan vaipan kunhan olen ensin suojannut makkarin negatiiviselta maasäteilyltä.”

”Jokainen onnellinen perhe on toistensa kaltainen, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” (Leo Tolstoi, ”Anna Karenina”)

Kuvaan nukkekoti-installaatioissani yhdenlaista toimimatonta perhettä. Näen ne yhden kuvan sarjakuvina, joista osa toimii itsenäisenä kuvana erikseen, ja osa on jatkumoa alkaneelle tarinalle/tilanteelle. Kuvatekstit ovat olennaisia kuvien ymmärtämiseksi.

Minua kiinnostavat ihmisten defenssit sekä se, kuinka paljon läheiset salaavat toisiltaan asioita, kuinka paljon perheet salaavat ongelmiaan muilta ihmisiltä ja pitävät kulisseja yllä. Olen kuvannut huumorin avulla millaista on elää perheessä, jossa vanhemmat keskittyvät lähinnä itseensä, ja lapset joutuvat elämään vanhempiensa oikkujen ja ongelmien varjossa. Tunnevammaisessa perheessä ei ole luottamusta eikä myötätuntoa, lapset joutuvat pelastelemaan ja suojelemaan vanhempiaan sekä tukahduttamaan omat toiveensa ja tarpeensa. Miten kummallisiin tilanteisiin lapset joutuvatkaan toimimattomissa perheissä, ja miten se heihin vaikuttaa myöhemmällä iällä…. Lisäksi jokaisessa perheessä tai suvussa on yleensä musta lammas, joka joutuu syntipukiksi vähän kaikesta. Kuvissani mustaa lammasta symboloi yksisarvishahmo – erilainen perheenjäsen, jota on helppo syyttää kaikesta. Myös vanhempien väliset valtasuhteet ovat minusta kiinnostavia.

Mielestäni yksi nykyajan ongelmista on itsekkyys, joka näkyy myös hurahtamisessa vaihtoehtohoitoihin, joita myös kuvissani kritisoin. On helpompi turvautua humpuukiin kuin tarttua todellisiin ongelmiin. Minua kiinnostaa sekin, miksi niin usein jätämme kaikkein rakkaimpamme huomiotta ja yksin ja keskitymme vain siihen että meillä itsellämme on mukavaa ja kaikki hyvin. Mitä tapahtuu lapsille, joiden vanhempien huomio on enimmäkseen omassa itsessään. Miksi olemme sokeita omille ongelmillemme ja siten laitamme läheisemme kärsimään niistä? Onko edes olemassa ”tervettä ja normaalia ydinperhettä”?

-Nina Kuu