Veera Ruohomäki: Peili/heijastuksia – kuvapäiväkirja
Veera Ruohomäki: Peili/heijastuksia – kuvapäiväkirja 1.-20.12.2009
Veera Ruohomäki (s 1978) on turkulainen toimittaja , joka on työskennellyt toimitussihteerinä ja copywriterina. Vuodesta 2004 lähtien hän on keskittynyt valokuvaukseen: ”Minulle kuvaaminen on hengittämistä, mielen kohdentamista kuviin ja kuvin. Samalla se on ymmärtämistä katsomisen kautta. Kuva on aina peili. Tietty kehys, joka on olemassa fyysisesti – jotain jonka sisällä voi kulkea ja käydä keskustelua.”
Peili/heijastuksia –kuvapäiväkirja: Taiteilijan sanoin
Mitään näkyvää ei voi ymmärtää pelkän näkemisen kautta. Näkeminen tulee ennen sanoja. Lapsi katsoo ja tunnistaa ennen kuin oppii puhumaan. Katseella tunnistamme paikkamme maailmassa. Vaikka voimme selittää maailmaa sanoilla, emme pysty koskaan täysin selittämään miten näemme ja koemme meitä ympäröivän tilan. Kuvillani tutkin tätä paradoksia, pohdin näkemistä kuvantamalla todellisuutta.
Minulle kamera on luonnollinen työväline; silmän iiris-himmennin säätelee silmään pääsevän valon määrää aivan kuin kameran suljin.
Janne Seppänen kirjoittaa teoksessaan Katseen voima: “Kun suljin menee kiinni, sidos (eli kuvauksen kohteen ja filmin kalvon tai valoherkän kennon yhdistämä valonsäteiden muodostama sidos) purkautuu. Valo virtaa, kuvauksen kohde jatkaa olemassaoloaan ja valottunut negatiivi (tai kuvatuloste) aloittaa kiertonsa kulttuurissa. Valokuva ei siis
pelkästään esitä kohdettaan, se on materiaalisesti osa sitä.”
Se on myös osa minua, kuvaajaa, sekä sinua, kuvan katsojaa. Asetan kuvani esille, alttiiksi.
Näyttelyni Peili/heijastuksia koostuu 30 kuvasta. Kuvat on joko tulostettu taidekankaalle ja pingotettu kiilakehyksiin tai laadukkaalle mattavalokuvaperille, joka on pohjustettu kapalevylle ja kehystetty mustin metallikehyksin.
Olen kuvannut heijastuksia. Teokseni ovat peilejä; pintoja, joihin kutsun katsojan pysähtymään ja viipymään kuvajaisessa.; astumaan kehysten sisään ja käymään dialogia – tarttumaan johonkin, mitä voi muuten olla vaikea
tavoittaa.
Näyttely on myös kuvapäiväkirja, kertomus siitä, miten olen ottanut kaupungin kodikseni, löytänyt yksilöllisen tapani hahmottaa tilaa ja representoida sitä fyysistä ympäristöä missä elän ja työskentelen.
Merkitsen ja merkityksellistän maailmaa muillekin kuin itselleni.