Keskiviikkoina 30.8. ja 6.9. Brinkkalan pihassa. Ei pääsymaksua, ikärajat elokuvakohtaisia. // On Wednesdays 30 August and 6 September at Brinkkala courtyard. Free admission, film-specific age restrictions.

Turun elokuvakerhon ja Kirjakahvilan loppukesän ulkoilmanäytöksissä katsotaan tänä kesänä kaksi omalla tavallaan ajankohtaista klassikkoa: Robert Bressonin minimalistinen jännityselokuva Kuolemaantuomittu on karannut (Ranska 1956), jossa Ranskan vastarintaliikkeen taistelija suunnittelee pakoa natsien vankilasta, ja Paul Lenin mykkämelodraama The Man Who Laughs (USA 1928), joka tarkastelee ulkonäkönormeista poikkeamisesta kumpuavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja häpeää. Mykkäelokuvanäytöksen livesäestää 1970-luvun saksalaisesta elektronisesta musiikista vaikutteensa ammentava E-Musikgruppe Lux Ohr, jota säestyskeikalla vahvistaa elektronisen musiikin veteraaniyhtye Nemesiksen Ami Hassinen.

Brinkkalan portit avautuvat klo 21 taustamusiikin johdatellessa illan tunnelmiin. Elokuva pyörähtää käyntiin hämärän laskeuduttua tarpeeksi.

This summer Kirjakahvila and the Turku Film Club present two more or less topical classics: Robert Bresson’s ”A Man Escaped” (France 1956, unfortunately no English subtitles) tells the true story of a French Resistance fighter planning an escape from a Nazi prison, and Paul Leni’s silent melodrama ”The Man Who Laughs” (USA 1928), with live accompaniment provided by E-Musikgruppe Lux Ohr and Ami Hassinen, deals with appearance, normativity, social inequality and shame.

The Brinkkala gates open at 21.00 as background music sets the atmosphere for the night. The screening starts when darkness has properly fallen.

OHJELMA // PROGRAMME
Fb: https://www.facebook.com/events/1274703176516016

KE 30.8. KUOLEMAANTUOMITTU ON KARANNUT // Un condamné à mort s’est échappé
Robert Bresson | Ranska 1965 | K-16 | 99 min | blu-ray | language: French audio with Finnish subtitles | Rotten Tomatoes: 100 %

Robert Bressonin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa minimalistisessa jännärissä natsien vangiksi joutunut Ranskan vastarintaliikkeen taistelija suunnittelee vankilapakoa. Elokuva perustuu André Devignyn (1916–1999) muistelmiin, mutta myös Bresson itse oli ollut natsien sotavankina toisessa maailmansodassa.

Robert Bresson (1901–1999) oli runollisen ja vähäeleisen elokuvan mestari ja merkittävä esikuva ranskalaisen uuden aallon ohjaajille, joita innoittivat etenkin hänen elokuvateoreettiset näkemyksensä. Ohjaajien taiteellista merkitystä korostavan auteur-teorian kehittäjä François Truffaut (1932–1984) julisti Bressonin olevan yksi harvoista varsinaisista auteur-ohjaajista, ja Jean-Luc Godard (1930–2022) rinnasti Bressonin merkityksen ranskalaiselle elokuvalle Mozartin merkitykseen saksalaiselle musiikille ja Dostojevskyn merkitykseen venäläiselle kirjallisuudelle. Bresson oli minimalisti, joka hylkäsi perinteisen elokuvakerronnan keinot, mutta hänen elokuvansa eivät kuitenkaan olleet yhtä kokeellisia kuin uuden aallon ohjaajien.

Kuolemaantuomittu on karannut oli Bressonin ainoa kaupallisesti menestynyt elokuva, ja hän sai siitä parhaan ohjaajan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvantekijän vaikutus myöhempään elokuvailmaisuun näkyy edelleen muun muassa Aki Kaurismäen ja Michael Haneken kaltaisten ohjaajien työskentelyssä.

KE 6.9. THE MAN WHO LAUGHS
Paul Leni | USA 1928 | K-16 | 110 min | HD | language: English intertitles | Rotten Tomatoes: 100 %

Livesäestys // Live accompaniment: E-MUSIKGRUPPE LUX OHR feat. AMI HASSINEN (Nemesis)
https://e-musikgruppeluxohr.bandcamp.com
https://www.facebook.com/EMGLuxOhr
https://www.nemesisem.net

Visuaalisesti näyttävä mykkäklassikko The Man Who Laughs perustuu Victor Hugon samannimiseen romaaniin ja tarkastelee ulkonäöstä kumpuavaa sosiaalista häpeää ja eriarvoisuutta. 1600- ja 1700-luvun vaihteen Englantiin sijoittuvassa tarinassa kuningas määrää häntä vastaan kapinoivan lordin mestattavaksi ja tämän perillisen Gwynplainen kasvot turmeltaviksi ikuiseen virneeseen. Gwynplaine päätyy kiertävän viihdetaiteilijan kasvatiksi ja alkaa esiintyä klovnina tämän teatterissa. Vuosia myöhemmin Gwynplaine on kohonnut teatterin vetonaulaksi, mutta esiintymislavan ulkopuolella hän häpeää groteskia ulkonäköään eikä usko olevansa sokean rakastettunsa arvoinen. Kun Gwynplaine sattumalta tunnistetaan mestatun lordin perilliseksi, hän ajautuu keskelle kuningashuoneen poliittisia juonitteluja.

1920-luvun loppupuolella Saksasta Yhdysvaltojen Hollywoodiin ja Universal Pictures -studion hoteisiin emigroitunut Paul Leni edustaa elokuvantekijänä saksalaista ekspressionismia. Ekspressionistisesta synkkyydestään huolimatta The Man Who Laughs ei ole varsinainen kauhuelokuva, mutta sillä on ollut suuri vaikutus myöhempiin kauhuelokuviin, etenkin Universalin 1930–1950-luvuilla tehtailemaan hirviökauhuun (Dracula, Frankenstein jne.). Elokuvan perintö on nykypäivänä ilmeisimmin läsnä sarjakuvassa: Batmanin arkkivihollisen Jokerin ulkonäkö on saanut innoituksensa suoraan Conrad Veidtin esittämästä Gwynplainesta.

The Man Who Laughs valmistui aivan äänielokuvan synnyn kynnyksellä, ja alun perin täysin mykkänä tehtyyn elokuvaan äänitettiin pian sen julkaisun jälkeen ääniraita kuvan ja äänen synkronian takaavalla Movietone-järjestelmällä. Ääniraidalla kuultiin instrumentaalimusiikkia ja kuvan kanssa synkronoituja ääniefektejä. Brinkkalan pihassa näytöksen säestää kosmisen musiikin orkesteri E-Musikgruppe Lux Ohr.