”Kukkuomme me käköset, laulaomme me latoset”
Kauan odotettu kansanmusiikkikuoro Äimän käkien 10-vuotisjuhlakonsertti nähtiin Kirjakahvilalla viime keskiviikkona. Monta uutta laulajaa riveihinsä saanut kuoro esitti aivan älyttömän vetävästi joukon kansanmusiikkiklassikoita, jotka oli hienosti päivitetty modernille kansanmusaklubille sopivaksi. Kato vaikka ite!
Keikan jälkeen kuunneltiin 2000-luvun kansanperinnettä eli Kirjakahvilan suosittuja anonyymejä pöytälaatikkorunoja. Kahvilasalin kirjoituspöydän laatikkoon oli taas kertynyt pino lyyrisiä salaisuuksia, jotka nyt päästettiin yhdessä ääneen. Teemat vaihtelivat matkustamisesta rakkauteen ja kaipauksesta ahdistukseen. Katotaas koska päästään lausumaan näitä seuraavan kerran!
Halusin puhua sinulle
ohitse lensi parvi kyyhkysiä
ja sanani hukkuivat meteliin
En sanonut että voisin tehdä aina
lempiruokiasi ja pestä hiuksesi ja
kuunnella surusanojasi
Olin hiljaa. Sormenpäideni alla tuntui kutinaa.
Ihoni alta versoi esiin kukkien terälehtiä
kukat kasvoivat niin suuriksi että saatoin ojentaa ne sinulle.
Otit ne vastaan hämmästelemättä, kysymättä mistä ne ovat tulleet. Vastasit katseeseeni hymyillen.
Mitä onkaan maailmassa uhrattu näiden silmänräpäysten vuoksi?