”Omakuvien tekeminen on ollut minulla tapa pakottaa katsomaan itseäni itseinhosta huolimatta ja kohtaamaan kehoni sellaisena kuin se on. Inho on pikkuhiljaa muuttunut ilotteluksi, leikiksi, jopa keimailuksi, ja omasta kehostani on vuosien myötä tullut täysin normaali taiteen tekemisen työkalu siveltimien ja vesikuppien rinnalle.

Omakuviin perustuva näyttely tuntui (ja tuntuu hieman edelleen) melko itsekeskeiseltä ja melko turhamaiseltakin näyttelyn aiheeksi, mutta taustalla on kuitenkin ajatus ja viesti minulta itselleni ja kaikille muille: Sinulla on oikeus näkyä, kuulua ja ottaa tilaa. Sinulla on lupa olla.

Tämä näyttely on anteeksipyyntö ja rakkauskirje keholleni.

Tervetuloa.”