Talven taittuessa hiljalleen kevään puolelle, maailman meno tuntuu sekavammalta kuin aikoihin. Pandemian jälkihoureita ei yhtään helpota valtioiden rajoilla tapahtuva testosteroninen pullistelu. Lähiympäristössä metsiä kaatuu ennätystahtiin. Monia lajeja uhkaa sukupuutto lähitulevaisuudessa. Tulevaisuus näyttää kieltämättä synkältä.

Olen köyliöläinen taiteenharrastaja ja opiskelen tällä hetkellä Turussa.
Oman elämäni muutokset pari vuotta sitten saivat taiteeni muuttumaan lintumaalauksista tummempina esiin tuleviin teoksiin. ”Olet sitä mitä maalaat” on joku todennut. Viimeaikojen mullistukset eivät ole pensseleistä sävyjä keventäneet, päinvastoin.

Vaikka ilmaisuni on muuttunut synkempään suuntaan ulkoasunsa puolesta, on maalausten ja piirrosten tekeminen nykyään spontaanimpaa ja vapauttavampaa kuin ennen. Voisin kai käyttää termiä ”intuitiivinen” joistakin viime aikoina syntyneistä teoksistani.

”Pientä pimeää”-näyttelyn teoksiin olen yrittänyt ujuttaa jotain valonpilkahduksia sinne tänne ja onhan mukana toki selvästi humoristisiakin töitä. Siitä näyttelyn nimikin muotoutui, ei tämä ihan umpipimeää ole.

-Kari Kekki