Artikkeli Turun Sanomat,  12.3.2006, Riitta Monto

Marko Pikkarainen on kotiutunut turkulaiseksi sujuvasti

Miehen monta kuvaa

Marko Pikkarainen ei välitä kaavamaisuudesta vaan suhtautuu asioihin ja tilanteisiin uteliaan kiinnostuneena. Valokuvaajana hän ei innostu juhlallisista muotokuvista vaan haluaa tallentaa ihmisen arjen tärkeänä hetkenä. Muotoilijaksikin valmistunut mies ei saa opinnoista tarpeekseen. Uudessa kotikaupungissa Turussa mies tähtää luokanopettajaksi.

RIITTA MONTO

Marko Pikkarainen tulee haastatteluun aamulla ennen biologian luentoa Turun yliopistolla.

– Ei mitään kiirettä, ehdin kyllä.

31-vuotias Pikkarainen tähtää kuvataiteeseen erikoistuvaksi luokanopettajaksi ja nauttii opiskelusta, vaikka on jo aiemmin valmistunut myös valokuvaajaksi ja muotoilijaksi.

– No, mieti nyt. Miesopettajilla on ihan älyttömän hyvät työnäkymät, mutta ammattikuvaajan paikkoja on vain vähän. Teen kyllä kuvaushommiakin koko ajan.

Uusimmat työt Pikkarainen on koonnut Miehen monta kuvaa -näyttelyksi Turun kirjakahvilaan. Mikkelin Anttolasta kotoisin oleva Pikkarainen opiskeli ensin muotoilijaksi Kuopion muotoiluakatemiassa. Siellä hän valitsi tekstiililinjan.

TS/Paavo Lehtonen
Maailma täynnä mahdollisuuksia. Valokuvaaja, muotoilija Marko Pikkarainen aikoo olla muutaman vuoden kuluttua myös opettaja. Hänen mielestään yksi Turun loistopaikoista on ehdottomasti satama.

TS/
Sateen jälkeen Porissa. Marko Pikkaraisen kuva kirjakahvilan Miehen monta kuvaa -näyttelyssä.

TS/
Marko Pikkarainen. Otos Miehen monta kuvaa -näyttelystä.

– Haluan päästä ilmaisemaan itseäni ja tehdä jotakin luovaa. Jo pienenä kuljin valokuvausta harrastavan isäni mukana. Ensimmäiset omat kuvani otin kymmenvuotiaana. Olin mummon kanssa Ruotsin-risteilyllä, ja kuvasin Kolmårdenin kirahvit ja Rosellan ankkurit, Pikkarainen nauraa.Aloitettuaan muotoiluopinnot Kuopiossa hän marssi valokuvaaja Mikko Mäntyniemen puheille.

– Olen aika utelias ottamaan selvää. Heti seuraavalla viikolla olin studiolla apuna pystyttämässä systeemejä. Tein kaikenlaisia töitä neljä vuotta. Mikko on ihan huippu!

Saman ajan Pikkarainen suoritti kuitenkin myös opintoja Kuopion muotoiluakatemian tekstiililinjalla ja erikoistui teollisten painokankaiden suunnitteluun.

– Olin Finlaysonin tehtailla harjoittelussakin, mutta rupesin silti miettimään, voisiko kuvauksesta tulla ammatti. En tiedä, pitäisikö tätä sanoa, mutta kuvauspuolella olisi kyllä töitä, muttei välttämättä aina niin mielekkäitä, Pikkarainen pohtii.

Joka tapauksessa muotoilija lähti hankkimaan valokuvaajan ammattitutkinnon Tampereelle, mistä valmistui runsas vuosi sitten.

Opiskelusta perin pohjin innostunut mies keksi vuosi sitten pyrkiä vielä Turkuun luokanopettajakoulutukseen.

– Opetustyössä pystyy yhdistämään paljon aiemmin opittua, ja kuvaustakin voi hyvin jatkaa. Nykyisessä koulutuksessani jo hankitusta elämänkokemuksesta on ilman muuta hyötyä. Sitä paitsi nykyäänhän on aivan yleistä, että työtä tehdään lyhyitä etappeja. Eikös sitä puhuta elämänikäisestä oppimisesta?

Pikkarainen on vakaasti sitä mieltä, että opiskelu on henkistä pääomaa ja sitä voisi jatkaa vieläkin useampiin tutkintoihin.

– Kyllä opiskelu onnistuu, jos on valmis tinkimään taloudellisista asioista, mies toteaa.

Turkulaismiljööseen Pikkarainen tuntuu solahtaneen sujuvasti. Uusimman opiskelupaikkakunnan valintaan vaikutti se, että avovaimo sai täältä töitä.

– On kivaa tulla uuteen kaupunkiin. Asun Majakkarannan takana, ja Korppolaismäki on yksi suosikeistani. Siellä on mukava kuljeskella. Satama ja Aurajokiranta ovat myös upeita.

Kun viemme miehen kuvattavaksi tavarasatamaan, hän on tohkeissaan.

– Täällä on aivan mahtavaa! Katsokaa hei, satama-altaassa on alus nimeltä RMS Saimaa. Meneeköhän se muuten Saimaalle, sieltä rannalta minäkin olen kotoisin, Pikkarainen ihastelee.

Myös sataman nosturit ovat upeita, ja saaristo sitten!

– Täällä on niin paljon mielenkiintoista. Olen jo päässyt vähän sisälle saaristotoimintaakin, hän iloitsee.

Vaikka Pikkarainen kertoo opintojen ohella kuvaavansa koko ajan, hän tekee myös sisustuspuolen töitä sen minkä ehtii.

– Joo, ihan siis myyn huonekaluja. Olen huomannut, miten mukavaa asiakkaista on, kun kerron heille sisustusideoita. Tekstiilipuolella on ylipäätään niin vähän miehiä, etteivät asiakkaat osaa odottaa vinkkejä.

Miesteema valikoitui Pikkaraisen valokuvanäyttelyn aiheeksi pohjimmiltaan sattumalta, eikä aihevalintaan ollut hänen mukaansa yhtä erityistä syytä.

– Olen ollut 18-vuotiaasta asti aktiivimotoristi. Rupesin kuvaamaan näitä motoristiheppuleita ja moottoripyörien hyvin miehistä maailmaa. Tai ovatko ne nyt sitten niin miehisiä juttuja?, Pikkarainen miettii.

Näyttelykuvien kohteet ovat eri-ikäisiä miehiä, ja he esiintyvät arkitilanteissa. Kuvaaja haluaa etsiä muotokuvamaisista olosuhteista poikkeavia tilanteita, vaikka muotokuvaus sinänsä kiehtoo häntä.

Erityisesti Pikkarainen iloitsee, kun pääsee tekemään ”ei ihan perinteistä” ylioppilas- tai hääkuvausta. Kiinnostavinta on tallentaa ihmisille tärkeitä muita hetkiä, joilla on jokin erityinen merkitys.

– Kurssikaverini soitti yhtenä aamuna ja kysyi, lähtisinkö Ruissaloon ottamaan muutaman kuvan. Käveltiin siellä niemenkärjessä ja kuvattiin. Vasta myöhemmin selvisi, että hän oli viemässä koiraansa lopetettavaksi muutaman tunnin kuluttua. Minusta oli hienoa, että sain kuvata hänen viimeisen lenkkinsä koiran kanssa.

Pikkarainen kertoo, miten oli itsekseen aavistanut tilanteen erityisyyden, vaikkei sitä ensin kerrottu.

– Ja sitten taivaalla vielä lensi koskelopariskunta, joka tallentui mukaan kuvan maisemaan.

Myös tämä kuva on mukana näyttelyn kahdenkymmenen kuvan joukossa.

Toisessa kuvassa katu kiiltää peilikirkkaana sateen jäljiltä, ja siinä kiitää pikkupoika pyörällään.

– Olin käymässä Porissa ja satoi vettä. Katselin kiiltävää katua, ja päätin tehdä tällaisen kuvan. Sitten ryhdyin vain töihin, hän kertoo mutkatonta tapaansa tarttua asioihin.

Eikö Turussa harrasteta taljajousiammuntaa? Pikkarainen on vilpittömän hämmästynyt. Hän on harrastanut jousiammuntaa, ja nimenomaan taljoilla. Uudessa kotikaupungissa hän ryhtyi etsimään sopivaa paikkaa ja harrastusryhmää. Mutta joutui pettymään: koko kaupungista ei löytynyt yhtään taljajousiampujaa.

– Viikko sitten menin ja ostin kunnolliset lenkkitossut, ajattelin ryhtyä juoksemaan. Kaverit ovat menossa Tukholman maratonille, ja tuli mieleen, että voisi sekin olla kiinnostavaa.

Marko Pikkarainen: Miehen monta kuvaa. Turun kirjakahvila (Vanha suutori, Brinkkalan talo) 13. 3. asti. Kirjakahvila on avoinna maanantaista perjantaihin.