Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri järjestää torstaina 18.3 klo 19 Kirjakahvilassa metsäaiheisen elokuvaillan, joka on osa L-L:n Hävitetty metsä -elokuvakiertuetta. Kevään aikana eri puolilla Suomea esitetään metsäaiheisia elokuvia
ja keskustellaan niiden herättämistä ajatuksista. Elokuvissa 2000-luvun dokumentaristit ottavat kantaa metsiensuojelun tarpeeseen. Illan aikana nähtävät elokuvat käsittelevät ihmisen eloa metsässä ja metsän kanssa;
metsän sellaisia merkityksiä, jotka eivät mahdu käsiteltyihin talousmetsiin.

Illan aikana näytetään kolme lyhyttä elokuvaa (yhteiskesto noin 2h).

1. Kari Kemppainen (2004): Luonto ei tunne rajoja, 50 min.

Ihminen on hyödyntänyt pohjoisten havumetsien luontoa eri tavoin jo vuosituhansien ajan. Aikoinaan metsä eläimineen oli jumalten temppeli ja ihmisen uskottiin jopa polveutuvan eläimestä, lähinnä hirvestä tai karhusta. Viimeisten vuosisatojen aikana ihmisen suhde metsään ja sen eläimiin on muuttunut rajusti. Jumaluussuhde on kadonnut ja eläimet nähdään pelkän hyödyn kannalta – tai jopa pahoina petoina. Myös pyhä metsä on kadonnut kaskeamisen, tervanpolton ja nykyisen metsäteollisuuden myötä niin, että vanhoja luonnontilaisia metsiä
arvioidaan Suomessa olevan enää vain muutama prosentti metsämaapinta-alasta.

Vanhojen metsien suojelemiseksi perustettiin Kainuussa ja Venäjän rajan läheisyydessä vuonna 1989 Ystävyyden luonnonsuojelualue Kuhmon ja Kostamuksen alueille. Näillä pienillä vanhan metsän sirpaleilla luonto elää vielä ikiaikaisessa asussaan, mutta ovatko alueet riittävän suuria taatakseen elinmahdollisuudet kaikille lajeille? Suomalaisdokumentin myötä palaamme aikaan, jolloin metsällä oli jumalallinen asemansa. Saamme seurata Venäjän ja Suomen rajojen molemmin puolin muutoksia, joita ihmisen ja luonnon suhteessa on tapahtunut aina nykypäivän
tehometsätalouden aikakauteen saakka.

2.  Hannu Hyvönen (2008): Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä, 58 min.

Inarin metsät ovat olleet voimaperäisten hakkuiden kohteena 1950-luvulta lähtien. Vanhojen metsien olemassaolosta riippuvainen saamelainen poronhoito on kärsinyt hakkuista, mutta mitkään valitukset tai neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta.

Keväällä 2005 poronhoitajat liittoutuvat Greenpeacen kanssa, joka pystyttää kansainvälisen metsäaseman Inariin. Metsätyöntekijät perustavat Greenpeacen metsäleiriin oman Antiterror Infocenterinsä, josta käsin aloitetaan herkeämätön uhkailu ja häirintä. Toukokuussa Greenpeace purkaa leirinsä.

Stora Enso aloittaa puunoston tauon jälkeen. Marraskuussa 2005 hakkuut pysähtyvät Nellimin tokkakunnan laidunmetsissä YK:n vaatimuksesta, mutta puolentoista vuoden jälkeen Metsähallitus aloittaa ne jälleen. Tällä kertaa puunostajana onkin paikallinen lämpövoimalaitos.

Dokumentti seuraa kiistan vaiheita, mutta etsii myös ratkaisuvaihtoehtoja. Olisiko mahdollista harjoittaa metsätaloutta, joka aidosti turvaisi kaikkien käyttömuotojen edut? Olisiko mahdollista kehittää Lapin puille tuottoisampaa käyttöä kuin sellunkeitto, polttopuukäyttö tai ratapölkkytuotanto?

3.  Ritva Kovalainen & Sanni Seppo (2007): Sateenkaaren pää, 16 min.

Viimeisten 50 vuoden aikana intensiivinen metsätalous on muuttanut sekä maisemaa että ihmisten suhdetta luontoon. Tehokkaan metsätalouden yleistyttyä lähes kaikki koskemattomat metsät ovat kadonneet. Metsien
häviäminen on vaikea ymmärtää, tai edes myöntää, koska metsät ovat niin erottamaton osa Suomea – jotain, mitä ei saisi vahingoittaa.

Sateenkaaren pää -lyhytelokuva kertoo metsästä ja sen menettämisestä. Ilomantsin saloilla kasvaneet muistelevat lapsuutensa laajoja metsäalueita ja kertovat tunnoistaan tehometsätalouden runtelemassa maisemassa.

Lisätiedot:

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin pj Viivi Luona, pikkutiira (at) hotmail.com, 045-261 8090.