Kirjakahvila sai kehuja kaupunkilaisilta Vanhan Suurtorin kehittämiseen liittyvässä kyselyssä

Vanha Suurtori, Brinkkalan talo

Vanha Suurtori, Brinkkalan talo

Turun Kiinteistöliikelaitoksen syksyllä 2010 teettämän kyselytutkimuksen tuloksista on valmistunut raportti (pdf). Kyselyyn vastanneet 221 kaupunkilaista toivoivat alueelle lisää tapahtumia, taideteoksia ja opasteita.

Kirjakahvilasta oli raportissa sanottu erityisen kauniisti:

”Nykyisistä alueella olevista palveluista ehdottomasti eniten kehuja sai Kirjakahvila. Sitä pidettiin ainutlaatuisena paikkana, jonka toimintaa, näkyvyyttä ja kehittämistä tulisi tukea.”

Myös Kirjakahvila toivoo Suurtorin tulevan eläväksi markkinoiden, konserttien ja tapahtumien järjestämispaikaksi ja ilahtuu siitä, että niin moni kaupunkilainen on samaa mieltä. Kiitos kaikille kyselyssä Kirjakahvilan maininneille kaupunkilaisille!

Mikko Laaksonen: Turun Raitiotiet

Turun raitiotiet ovat olleet osa elävää modernia kaupunkia vuodesta 1905 lähtien, jolloin tarmokas konsuli C. Bolinder saapui AEG:n edustajana Turkuun perustamaan sähköraitioteitä. Talvisodan ja jatkosodan pommituksissa raitiotie kärsi vaurioita, mutta sodan ja pulan aikana raitiotiet olivat ainoa luotettava kulkuväline kaupungissa. Kolmosen raitiovaunun viime matkan aikaan 1.10.1972 lähes kaikki turkulaiset pitivät raitioteiden lakkautusta virheenä. Miksi kuitenkin 1960-luvun alussa esitetyt laajennukset Kuralaan, Vasaramäkeen ja Ruohonpäähän sekä aavevaunujen lisähankinta tyrmättiin ja raitiotie päätettiin lakkauttaa? Millainen oli nuoren kreivi August Armfeltin perustama hevosraitiotie, joka ajautui konkurssiin 1892? Entä millainen voisi olla Turkuun parhaillaan suunniteltava uusi raitiotie?

Turun sähköraitiotieliikenteen käynnistymisen 22.12.1908 satavuotisjuhlan kunniaksi julkaistu kirja esittelee Turun raitioteiden historian, kehityksen ja mahdollisen tulevaisuuden muisteluiden, lehtijuttujen, päätöksentekoasiakirjojen sekä nostalgisten ja dramaattisten valokuvien avulla. Samalla kirja kertoo Turun kehityksestä, arkkitehtuurista ja kaupunkikuvan muutoksesta. Kirja sisältää myös uutta tutkimustietoa toteutumattomista laajennussuunnitelmista ja lakkautuksesta.

Kirjassa on tiivistelmät, kuvatekstit ja vaunuluettelo ruotsiksi ja englanniksi. 800 valokuvaa, karttaa ja piirrosta. Kovakantinen, nelivärinen, A4, 288 sivua. Helsingissä toimiva Kustantaja Laaksonen on Turun Raitiotiet -teoksen lisäksi julkaissut useita muita joukkoliikenne- ja tekniikka-aiheisia teoksia.

Mikko Laaksonen pitää kirjasta esitelmän Kirjakahvilassa to 4.12 klo 19. Tilaisuudessa on saatavilla kirjaa tapahtumahintaan 45 € (norm. 49 €) sekä kirjoittajan signeerauksia. Lisätietoja Mikko Laaksonen, puh. 040-7202256

Turkulaisuudesta voimavaraa teatteriin

Artikkeli Turun Sanomat,  26.4.2002 , Erkki Kanerva

Turkulaisuudesta voimavaraa teatteriin

Turun Sanomat
Erkki Kanerva

Kun neljä plus yksi turkulaista teatterivaikuttajaa kokoontuu keskustelemaan turkulaisen teatterin unelmista, ongelmista ja vaikutusmahdollisuuksista, keskustelu poukahtelee moneen suuntaan. Yksi haluaa teatteriin lisää kummallisuusosastoa, toinen suurta yhteisspektaakkelia. Yksi kieltää teatterin olevan intellektuaalista toimintaa, toinen uskoo teattereiden sivuteihin.

TS/Meeri Utti
Kirjakahvilan paneelissa istuivat mm. Mirva Salonen (vas.), Hanna Paatero, Maiju Sallas ja Patrik Drake, joka aluksi tuurasi Ilpo Tuomarilaa. Tilaisuuden provokaattorina toimi Eino Saari (oik.)

Kirjakahvilan kulttuurin keskiviikkosarjaan kuulunut teatterikeskustelu raotti mielenkiintoisesti eri tekijöiden omia visioita. Sanat ja niiden lausujat eivät aina tuntuneet kuulijasta yhteen niveltyviltä.Turun kaupunginteatterin johtaja, näytelmäkirjailija Ilpo Tuomarila piti laitosteatteria eli instituutiota teatteritoiminnan keskeisenä ytimenä.- Siitä pitäisi levitä hyvin rehevä kenttä, hän mainitsi.

Tuomarila uskoi myös turkulaisuuteen teatterissa. Television vaikutus kahdessa muussa suuressa teatterikaupungissa, Tampereella ja Helsingissä, ei hänen mukaansa ole ainoastaan hyvästä.

– Näyttelijöille tulee rajoja, joita ei yleisön miellyttämisen menettämisen pelosta uskalleta ylittää.

Tämä näkyy Tuomarilan mukaan jo alan oppilaitosten koulutuksessa, jossa tietyn tyyppinen miellyttämisen tarve nousee keskeiseksi.

Rehellisyys kunniaan

Turun taideakatemian esittävän taiteen linjan vetäjä, ohjaaja Maiju Sallas yhtyi Tuomarilan näkemykseen. Turussa teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijat saavat nelivuotisen koulutuksen aikana mahdollisuuden reagoida ajan ilmiöihin.

– Pyrin pohjakoulutuksessa luomaan omaleimaista otetta käsiteltäviin asioihin. Yritys voi kohdistua vaikkapa kiinnostukseen vähäosaisten asemasta.

Vähäosaisista Sallas mainitsi esimerkkinä naiset ja vammaiset.

Pari vuotta toimineen Tehdas Teatterin puheenjohtaja Hanna Paatero uskoi vapaiden ryhmien mahdollisuuteen tehdä subjektiivista teatteria.

– Se ei ole tekijöille radikaalia, uutta tai vanhoillista, vaan ennen muuta itselle rehellistä teatterin tekemistä. Katsojat päättävät, mihin vapaiden ryhmien työ kuuluu.

Paatero luotti myös teatterin tärkeyteen ja voimaan yleisön elämysten muodostajana.

– Teatteri on olennainen osa ihmisyyttä, sekä intellektuaalista toimintaa että elämyksellistä kerrontaa.

Intellektuaalisuus on harhaa

Tilaisuuden alussa Åbo svenska teaterin johtaja Patrik Drake pyydettiin spontaanisti mukaan keskusteluun. Opiskelija Eino Saaren esittämän provokatorisen alkupuheenvuoron jälkeen Drake innostui puhumaan teatterin tarkoituksesta. Hänen mukaansa on harhaa, että teatteri olisi intellektuaalista toimintaa.

– Ydin on kokemus. Teatteri ei ole ristisanojen ratkaisua, katsojan tarkkailevaa pohdintaa, vaan olennaisinta on elämys.

Tällä erää vasta runsaan vuoden Turussa toiminut Drake kertoi yllättyneensä positiivisesti siitä, että Turussa tapahtuu niin paljon. Joka nurkassa on teatteria.

Hanna Paatero uskoi, että Turkuun mahtuisi vielä lisääkin vapaita ryhmiä. Hän myös esitti, että turkulaiset ammattilaiset ja harrastajat yhdistäisivät voimansa suuren ja avoimen spektaakkelin tekoon, esimerkiksi paikallisesta aiheesta.

Eikä kaikki aina ole rahastakaan kiinni, vaikka yleisön joukosta tivattiinkin herra rahanjakajien poissaolojen perään. Puheenvuoron käyttänyt Jouko Salminen Jo-Jo -teatterista ihmetteli sitä, että toiminta-avustuksia jaetaan, mutta esityksiä ei edes käydä katsomassa.

Lisää kummallisuusosastoa

Turun ylioppilasteatterin puheenjohtaja Mirva Salonen raotti teatterin harrastajien näkökulmaa laajemminkin.

– Harrastaminen on voimavara, joka heijastuu muuhun toimintaan. Harrastaminen on keino päämäärän saavuttamiseen. Kyse on hakemisesta ja löytämisestä.

– Siksi on tärkeää, että harrastajateatterissa säilyy tekemisen vapaus ja uusille tulijoille annetaan mahdollisuuksia.

Ohjelmistoprofiilin kehittymistä peräsi puolestaan Ilpo Tuomarila. Hän ei halunnut nähdä harrastajamaisuutta ammattiteatterissa, mutta sen sijaan hän käsitteli ohjelmistovalintoja. Puhuja ei ollut tyytyväinen tilanteelle, jossa vain harvoin voidaan tuoda kaupunginteatterin suurelle näyttämölle riskiohjelmistoa.

– Itse haluaisin kehittää kummallisuusosastoa. Turussahan on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa arvokonservatismia ja toisaalta ääriliikkeitä. Näihin pitäisi voida pureutua. Esimerkiksi käy uusi runoliike, joka on aivan paikallinen ilmiö.

Hanna Paaterokin halusi nähdä kaupungin todelliset kasvot, jotka hänelle eivät seitsemän täällä vietyn vuoden aikana ole vielä avautuneet.

Maiju Sallas puolestaan peräsi nurkkakuntaista avantgardea.

– Koulutus on yksi tie ammattiin, mutta teatteriin vie aina myös sivuteitä. Pitää luoda ryhmittymiä, sitten voidaan ottaa haasteita vastattavaksi.

Suuruudenhulluutta

Artikkeli Turun Sanomat,  18.10.2000 , Pekka Ruola

Suuruudenhulluutta

Olin mukana kirjakahvilassa käydyssä nk. kulttuurin peruskeskustelussa ja havaitsin ilokseni, että turkulaiset peruskulttuurityötä tekevät ihmiset ja yhdistykset ovat varsin yksimielisiä siitä, että kulttuuritoimen virkamiesjohdon nk. kärkituoteajatukset ja huippuproduktioihin satsaukset ovat omaa suuruuden hulluuden tavoittelua. Uuden lautakunnan tulisi keskittyä entistä enemmän kulttuurin perustyöhön ja tavallisten turkulaisten kulttuurinautintojen tyydyttämiseen.

Keijo Virtasen toimikunnan jäsenenä on kuitenkin viisainta jättää kaikki tulevaisuuden toiveet tässä vaiheessa kertomatta, mutta eri puolilla kulttuurikenttää tunnutaan oltavan nyt toiveikkaita.

Taiteen ja kulttuurin puolesta byrokratiaa ja konsulttipalveluja vastaan. Turun kulttuurilaitoksilla on osaava ja ammattitaitoinen johto.

PEKKA RUOLA